painemittarit

Painemittarit ovat kipukokemuksen arviointiin tarkoitettuja välineitä, joita käytetään sekä kliinisessä hoidossa että tutkimuksessa. Ne perustuvat pääosin potilaan omaan ilmoitukseen kiputason voimakkuudesta, mutta eri mittarit mittaavat hieman eri asioita: osa keskittyy kipuun itse, osa kipuun liittyviin toiminnallisiin rajoitteisiin tai kipuun heijastuvaan mielialaan ja arjessa suoriutumiseen.

Yleisimmät mittarit ovat itsearviointiin perustuvat asteikot, kuten Visual Analog Scale (VAS) ja Numeric Rating Scale (NRS), joissa kipu pisteytetään esimerkiksi 0–10 tai 0–100. Verbaalinen arviokoe (VRS) pyytää potilasta kuvailemaan kipua sanallisesti. Kasvoihin perustuva Faces Pain Scale – Revised (FPS-R) soveltuu erityisesti lapsille ja niille, joilla on vaikea kuvattaa kipua adjektiiveilla. Monimutkaisemmissa tutkimuksissa käytetään kyselyitä kuten McGill Pain Questionnaire tai PROMIS-instrumentteja, jotka erittelevät kipuun liittyviä ulottuvuuksia ja toimintakykyyn kohdistuvia vaikutuksia.

Käyttöyhteyksinä kipua arvioidaan esimerkiksi kivunhoidossa, anestesiologiassa ja kivuntutkimuksessa sekä pitkäaikaisten kiputilojen seurannassa. Mittaustulokset voivat ohjata lääkehoitoa ja hoitotoimenpiteiden vaikuttavuuden arviointia.

Rajoitteet: kipu on subjektiivinen, ja siihen vaikuttavat kieli, kulttuuri, psykologiset tekijät sekä potilaan kognitiivinen taso. Siksi mittareita käytetään usein yhdessä monipuolisten arviomuotojen kanssa, ja mittaus tulisi toistaa samankaltaisesti ajan mittaan.