orbitalelementtejä

Orbitalelementtejä ovat suureita, joiden avulla määritellään kappaleen kiertorata kolmiulotteisessa tilassa. Klassinen, kahden kehon ongelman mukaisten liikkeiden kuvaus perustuu kuuteen Keplerin orbital- tai klassiseen elementtiin, jotka yhdessä määrittävät kiertoradan koon, muodon, suunnan sekä ajankohtaisen sijainnin. Yleisesti käytettyjä elementtejä ovat a, e, i, Ω, ω ja ν (tai M).

- a (semi-major axis): kiertoradan puolisuuruus eli suurin mahdollinen etäisyys keskustasta; määrittää radan koon. Yksiköt voivat olla kilometrejä tai astronomisia yksiköitä (AU).

- e (eccentricity): kuvaa radan muotoa. 0 on ympyrä, 0 < e < 1 ellipse, e = 1 paraabeli, e > 1 hyperboli.

- i (inclination): kiertoradan kaltevuus suhteessa referenssitasoon (yleensä ekliptika tai equator), ilmaistaan asteina tai radians.

- Ω (longitude of ascending node): lävistäjän saapumispaikan nousukerroksen pituusasteinen suuruus kohdistettuna referenssitasoon.

- ω (argument of periapsis): nousukohdan ja periapsiksen välinen kulma kiertoradalla.

- ν (true anomaly): kiertoradan kulmahetkisen pisteen sijainti periapsiksesta mitattuna myötäpäivään.

- M (mean anomaly) ja aika: at epoch määritelty arvo, jota käytetään ajan riippuvuuden laskemiseen.

Käytännössä nämä elementit voivat olla oskuloivitelementtejä (osculating elements) eli laskettuhetkellä annetun tilan hetkellinen arvojoukko, tai keskiarvostettuja eli mean elements, jotka kuvaavat pitkän ajan keskimääräistä tilaa. Elementtien arvoja voidaan johtaa kappaleen asemasta ja nopeudesta sekä päinvastoin, mutta niitä muuttavat jatkuvasti planeettien ja muun massan aiheuttamat perturbatiot.

---