okklusiiviset

Okklusiiviset ovat äänteitä, joissa ääntöväylä suljetaan kokonaan yhdestä tai useammasta kohdasta, minkä jälkeen ilma vapautuu nopeasti. Tällainen tuotanto aiheuttaa impulssinomaisen äänteen, joka tunnetaan myös pysäytys- tai p-sulkuna; äännekategoriaan kuuluvat esimerkiksi plosiivit ja osa affrikaatoista.

Okklusiivisten pääominaisuuksia ovat sulkupisteen paikka (esim. bilabiaalinen, alveolaarinen, velaariinen), äänteellisyys (voiced vs. voiceless) ja mahdollinen aspiraatio. Tunnettuja esimerkkejä ovat kansainvälisissä kielissä esiintyvät p, b, t, d, k ja g. Joissakin kielissä okklusiivit voivat vaihdella allofonisessa suhteessa, esiintyä koventumaksina tai lenitoitua riippuen asemasta tavussa tai sanassa.

Fonologisesti okklusiivit vaikuttavat tavurakenteeseen ja konsonanttikonsonanttien yhdistelmiin; ne osallistuvat konsonanttikonsonanttien muodostukseen ja niiden ominaisuudet voivat olla merkityksellisiä morfologiassa ja kielessä tapahtuvassa äännevaihdossa. Akustiikassa okklusiiviset äänteet erottuvat tyypillisellä sulkupauke-merkityksellä ja väliaikaisella voimakkuuden muutoksella.

Termiä okklusiiviset käytetään myös lääketieteessä kuvaamaan okklusiivisia sidoksia tai verhoja, jotka estävät ilman ja kosteuden kulun haavojen hoitamisessa, mutta kielitieteellisessä kontekstissa sillä viitataan pääosin äänteelliseen sulkuprosessiin.