oikeinkirjoitussääntöjä

Oikeinkirjoitussäännöt, eli ortografiset säännöt, ohjaavat kielen kirjoitettua muotoa. Ne määrittelevät, miten sanat ja lauseet esitetään visuaalisesti, ja takaavat yhtenäisyyden ja selkeyden viestinnässä. Suomen kielessä oikeinkirjoitukseen kuuluvat muun muassa kirjainten valinta, kuten c, q, w, x ja z käyttö, yhdyssanat, erisnimien kirjoitusasu, välimerkit sekä isojen ja pienten alkukirjainten käyttö.

Erityistä huomiota kiinnitetään yhdyssanojen muodostamiseen. Pääsääntö on, että kaksi tai useampi itsenäisesti merkityksellistä sanaa yhdistetään yhdeksi sanaksi, jos ne muodostavat uuden, yhtenäisen käsitteen. Esimerkiksi "talonmies" on yhdyssana, kun taas "talon mies" viittaa yleisesti talon asukasmäärään. Tulkinnanvaraisuuksia voi kuitenkin ilmetä, ja kielenhuollon ohjeet auttavat näissä tapauksissa.

Välimerkkien, kuten pisteen, pilkun, kysymysmerkin ja huutomerkin, asianmukainen käyttö on myös olennainen osa oikeinkirjoitusta. Ne auttavat jäsentämään tekstiä, selventämään lauseiden merkitystä ja ilmaisemaan puhujan sävyä tai tunnetilaa. Erisnimien, kuten henkilöiden, paikkojen ja organisaatioiden nimien, oikeinkirjoitus on myös tarkasti määritelty.

Oikeinkirjoitussäännöt eivät ole staattisia, vaan ne kehittyvät kielen mukana. Ajantasainen tieto niistä löytyy Kielitoimiston ohjepankista ja muista luotettavista kielioppioppaista. Sääntöjen noudattaminen parantaa tekstin luettavuutta, uskottavuutta ja tehokkuutta.