ohjelmointimallia

Ohjelmointimalli kuvaa, miten ohjelmiston laskenta ja sen suoritus rakenteeltaan määritellään. Se kertoo, millaisia ilmaisimia, rakenteita ja suoritusstrategioita ohjelmissa käytetään sekä miten ohjelma voi muuttaa tilaa ja olla vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Malli eroaa yksittäisestä ohjelmointikielestä: sama kieli voi tukea useita malleja, ja eri mallit voivat ilmentyä samalla kielellä kirjasto- tai suoritusympäristökohtaisesti. Malli määrittelee tilan hallinnan, sivuvaikutukset, virheenkäsittelyn sekä I/O:n ja muistiajatuksen tavan.

Yleisimmät ohjelmointimallit ovat imperatiivinen ja deklaratiivinen. Imperatiivinen malli määrittelee jokaisen askeleen tilan muutoksineen, kun taas deklaratiivinen kuvailee lopputuloksen ominaisuudet eikä yksityiskohtaa suoritusjärjestystä. Deklaratiivisia malleja ovat toiminnallinen malli sekä logiikkapohjaiset mallit kuten Prolog. Olio-ohjelmointi ryhmittelee toiminnallisuuden olioksi, tapahtumalähtöinen ohjelmointi keskittyy vuorovaikutukseen ja datavirtoihin. Rinnakkaisuuden malleja edustavat aktori- ja viestinvälitysratkaisut.

Esimerkkejä malleista ja niiden kielisidonnaisuudesta: Haskell ja Erlang viittaavat toiminnalliseen ja viestinvälitykseen, Java ja C++ tukevat sekä imperatiivista että oliopohjaista lähestymistapaa, SQL on tyypillisesti deklaratiivinen. Mallit vaikuttavat myös suoritusympäristön toteutukseen: muistihallinnan, virheenkäsittelyn ja rinnakkaisuuden toteutukset voivat vaihdella riippuen mallin painotuksesta ja käytetystä kirjastosta.

Valinta riippuu sovelluksen luonteesta, turvallisuuspainotuksista ja suorituskyvystä sekä kehitystiimin osaamisesta. Oikea ohjelmointimalli selkeyttää ongelman jäsentämistä, parantaa ylläpidettävyyttä ja tukee virheiden todentamista.