näytteenkäsittelyjärjestelmät

Näytteenkäsittelyjärjestelmät, tunnetaan myös nimellä näytteenottotekniikat, viittaavat prosessien ja laitteiden kokonaisuuteen, joita käytetään näytteen keräämiseen, valmisteluun ja analysointiin. Näiden järjestelmien ensisijainen tavoite on varmistaa, että analysoitava näyte edustaa tarkasti tutkittavaa kohdetta ja että analyysitulokset ovat luotettavia ja toistettavia. Näytteenkäsittely on usein kriittinen vaihe koko mittausketjussa, ja sen huolellisuus vaikuttaa suoraan analyysin laatuun.

Näytteenkäsittelyjärjestelmät vaihtelevat suuresti riippuen analysoitavasta aineesta ja analyysimenetelmästä. Yleisiä vaiheita ovat näytteenotto, näytteen esikäsittely, kuten suodatus, sentrifugointi, uutto tai konsentrointi, sekä näytteen syöttö analyysilaitteeseen. Automaattiset näytteenkäsittelyjärjestelmät yleistyvät teollisuudessa ja laboratorioissa, sillä ne nopeuttavat prosessia, vähentävät inhimillisten virheiden mahdollisuutta ja parantavat tulosten yhdenmukaisuutta. Esimerkiksi teollisuusprosesseissa prosessinvalvontaan käytettävät inline-näytteenottimet ottavat jatkuvasti näytteitä suoraan tuotantolinjalta ja esikäsittelevät ne analyysia varten reaaliajassa. Laboratorioympäristössä automaattiset nestekromatografian tai kaasukromatografian näytteenkäsittelyjärjestelmät voivat automaattisesti valmistella useita näytteitä samanaikaisesti. Näytteenkäsittelyn suunnittelu ja toteutus vaativat syvällistä ymmärrystä sekä näytteen ominaisuuksista että käytettävistä analyysimenetelmistä.