nuorisokielen

Nuorisokielen käsite kuvaa kielimuotoja, joita nuoret käyttävät arkisessa vuorovaikutuksessa. Se koostuu slangista ja epästandardista sanastosta, sanaleikeistä sekä nopeasta sanaston vaihtumisesta, ja se kehittyy usein nopeasti osana nuorisokulttuuria. Nuorisokieli toimii sekä identiteetin ilmaisun että ryhmän kuuluvuuden rakentamisen välineenä: sen avulla nuoret erottavat itsensä aikuisista ja toisista ikäryhmistä ja luovat yhteisiä viestintätapoja.

Ominaisuuksiin kuuluu sanaston nopeat muutokset, lainojen runsas käyttö (yleensä englannin ja muiden kielten vaikutteet), sekä koodausvaihdon ja sääntöjen rikkomukset, joilla luodaan leikillisyyttä ja luovuutta. Myös kirjoitetussa ja digitaalisessa viestinnässä näkyy lyhenteitä, epästandardia oikeinkirjoitusta sekä visuaalisia elementtejä kuten emojien ja meemien hyödyntäminen. Puhe- ja kirjoitettujen muotojen välinen raja on hämärtynyt.

Nuorisokieltä tutkitaan osana sosiolingvistiikkaa, jossa korostetaan rekisterin dynaamisuutta ja variaatiota riippuen alueesta, sukupuolesta, sosiaalisesta taustasta ja alakulttuurista. Tutkimukset osoittavat, että nuorisokieli sekä heijastelee että muokkaa sosiaalista identiteettiä, ja että termit voivat levitä väestön laajempaan kielelliseen käyttöön ajan myötä. Yhteiskunnallinen suhtautuminen nuorisokieleen vaihtelee: sitä voidaan nähdä sekä luovana ilmaisun vapautena että uhkana kielelliselle yhtenäisyydelle, mikä heijastaa laajempia kielellisiä asenteita.