normaalijännityksestä

Normaalijännitys, joka tunnetaan myös nimellä normaalitensioini, on fysiikassa ja insinööritieteissä käytetty termi kuvaamaan jännitystä, joka vaikuttaa kohtisuoraan pintaan nähden. Se on yksi kahdesta päätyypistä mekaanista jännitystä, toisen ollessa leikkausjännitys. Normaalijännitys voi olla joko vetävää tai puristavaa.

Vetävä normaalijännitys syntyy, kun ulkoiset voimat pyrkivät pidentämään tai venyttämään materiaalia. Tällöin jännitys vaikuttaa materiaalin sisällä vastustaen venymistä ja pyrkien palauttamaan materiaalin alkuperäiseen muotoonsa. Esimerkiksi painovoima vetää köyttä alaspäin, aiheuttaen vetävää normaalijännitystä köydessä.

Puristava normaalijännitys puolestaan syntyy, kun ulkoiset voimat pyrkivät lyhentämään tai litistämään materiaalia. Materiaalin sisäiset voimat vastustavat puristumista. Rakennusten pylväät kokevat tyypillisesti puristavaa normaalijännitystä kuormituksen vuoksi.

Normaalijännityksen suuruus lasketaan jakamalla pintaan vaikuttava kohtisuora voima pinta-alan suuruudella, johon voima kohdistuu. Kaavana tämä ilmaistaan yleensä seuraavasti: sigma = F/A, missä sigma on normaalijännitys, F on voima ja A on pinta-ala. Yksiköitä ovat yleensä Pascal (Pa) tai vastaavasti megapascal (MPa). Normaalijännityksen ymmärtäminen on olennaista materiaalien lujuuden ja kestävyyden analysoinnissa.