nominaalisoinnin

Nominaalisoinnin (nominalization) on kielitieteellinen prosessi, jossa sana muunnetaan tai käytetään nounina tai nounimaisena ilmauksena. Suomessa nominaalisointi on erityisen tuottavaa ja laajasti käytetty ilmaisun keino, joka mahdollistaa abstraktien käsitteiden ja tapahtumien kertomisen tiivistetysti.

Yleisimmät tavat nominaalisointiin ovat:

- Verbin nominalisointi -minen-suffixillä: muodostaa deverbaalisia nomineja, jotka viestivät tekoa tai prosessia. Esimerkkejä ovat kirjoittaminen, juokseminen ja opiskelua. Näitä nominaaleja voidaan taivuttaa kuten mitä tahansa substantiiveja (subjekti, objekti, adjektiivikit etc.).

- Infinitiivin ja partisiippien käyttö: joissakin yhteyksissä verbin infinitiivi- tai partisiippimuotoja käytetään nimittävinä ilmauksina ja ne voivat toimia nominaalisina ilmaisumuotoina.

- Lauseenominaalit (nominaalisointi lauseesta): koko lauseen tai sen osan voi muuttaa nounilaiseksi ilmaukseksi, esimerkiksi se, että hän tuli, voi toimia subjektina tai objektina kontekstissista riippuen.

Käyttö ja vaikuttavuus:

Nominaalisointi mahdollistaa abstraktien asioiden ja yleiskuvien ilmaisun sekä tiivistyksen kirjoitetussa tekstissä, kuten akateemisessa kielessä. Liiallinen nominaalisointi voi kuitenkin heikentää luettavuutta ja tehdä tekstistä raskaan. Tyylillisesti suomen kieltä kirjoitettaessa nominalisointi korostuu erityisesti tieteellisessä ja virallisessa kielessä.

Termistö ja yhteiskäyttö:

Suomen kielessä termi nominaalisointi viittaa sekä verbitermin tehostettuun muuntamiseen nouniksi että lauseen osan nominaalisointiin. Lausenominaalit ovat yleisiä, kun kirjoitetaan yleistäviä lauseita tai referaaleja.

Esimerkkejä: kirjoittaminen, opiskelu, se, että hän tuli.