nimikettä

Nimike on nimitys tai tunniste, jota käytetään tunnistamaan kohde tai käsite. Se voi olla teoksen nimike (kirjan tai elokuvan otsikko), tuotteen nimi tai virallinen toimen nimike. Nimike viestii kohteen luonteesta tai luokasta ja sitä käytetään yleisesti katalogoinnissa, viitetiedoissa ja arjessa, kun kohdetta halutaan yksilöidä sen sisältöjen tai tunnistettavuuden perusteella.

Etymologisesti nimike liittyy sanaan nimi ja muodostuu ilmaisemaan nimeämisen tulosta. Suomalaiseen kielenkäyttöön nimike on vakiintunut erityisesti nimeämisen, luokittelun ja identiteetin ilmaisun konteksteissa. Sillä on sekä laaja yleinen merkitys että tarkemman alan kielenkäytön erityismerkityksiä.

Käyttöalueet ja esimerkit: Kirjaston ja arkistojen kontekstissa nimike tarkoittaa teoksen virallista nimeä, jota käytetään viitteissä ja hakutuloksissa (esimerkiksi kirjan nimike). Viestinnässä nimike voi olla tuotteen tai palvelun julkinen label, sekä joskus toimen nimike, joka kuvaa henkilön virallista asemaa kuten "johtaja" tai "tulkitsija". Koulutuksessa ja hallinnossa nimikkeet auttavat luokittelemaan asioita objektiivisesti.

Nimikkeistö on järjestelmä tai luettelo, jossa nimikkeet on standardoitu ja jäsennelty hallittuun sanastoon. Tämä mahdollistaa johdonmukaisen viittaamisen ja tietojen hakemisen eri tietokannoissa ja sovelluksissa. Nimikkeen ja nimen välinen ero on usein siinä, että nimike korostaa luokkaa tai tehtävää, kun taas nimi voi olla henkilökohtainen tai yksilöllinen identifikaattori.