nelitahtisen

Nelitahtinen moottori on sisäisen polttoaineen polttomoottori, joka suorittaa työsykliin neljä peräkkäistä iskua: imu, puristus, työ ja päästö. Näiden vaiheiden aikana mäntä liikkuu ylös ja alas, ja sylinteriin syötetään ilman- tai polttoaine-seos, joka syttyy puristuksesta, tuottaen voimaa ennen päästöjen poistamista.

Imuvaiheessa imuventtiili avautuu ja mäntä laskee, jolloin ilman-seos virtaa sylinteriin. Puristusvaiheessa venttiilit sulkeutuvat ja mäntä nostaa muodostuneen seoksen puristusvoimalla. Työ- eli palamisvaiheessa seos syttyy, räjähdys saa aikaan mäntän liikkeen alaspäin ja tuottaa käyttöpainetta. Päästövaiheessa päästöt poistuvat, kun pakoventtiili avautuu ja mäntä liikkuu ylöspäin.

Nelitahtinen toiminta käyttää venttiilirakennetta ja ajoitusta, usein nokka-akseleilla, mikä vaatii monimutkaisemman valvonnan ja voitelun. Tämä järjestelmä mahdollistaa tehokkaan palamisen, paremmat päästöt ja polttoaineenkulutuksen hallinnan, erityisesti raskaammissa ajoneuvoissa ja moottorikäyttöisissä laitteissa. Siksi nelitahtiset moottorit ovat yleisiä autoissa, moottoripyörissä, mopoissa ja monissa pienissä koneissa.

Historia- ja käyttöalueet: Nelitahtinen, joskus nimellä Otto-sykli, kehitettiin 1800-luvun lopulla ja yleistyi nopeasti tieliikenteessä. Tekniikka erottelee itsensä kaksitahtisista moottoreista, jotka käyttävät vähemmän liikettä mutta erilaisia voitelu- ja päästöjärjestelmiä. Nyky‑koneistossa nelitahtiset moottorit ovat edelleen vallitseva perusmalli monissa sovelluksissa ja teknologiansa puolesta kehittyvät erityisesti polttoaineen palamisen hallinnan ja päästöjen vähentämisen suuntaan.