näytteenvalmistelumenetelmät

Näytteenvalmistelumenetelmät ovat joukko prosesseja, joilla näyte saatetaan analyysiin sopivaan muotoon. Näiden menetelmien tavoitteena on parantaa analyysin tarkkuutta, herkkyyttä ja toistettavuutta poistamalla häiriöitä, konsentroimalla analyyttiä tai muuntamalla se helpommin havaittavaan muotoon. Menetelmän valinta riippuu näytteen tyypistä, analysoitavasta aineesta ja käytettävästä analyysitekniikasta.

Yleisiä näytteenvalmistelumenetelmiä ovat muun muassa uutto, saostus, sentrifugointi, sentrifugointi, suodatus, kuivaus ja ioninvaihto. Uutolla pyritään eristämään haluttu aine näytematriisista käyttämällä sopivaa liuottimia. Saostuksessa analyytti muutetaan kiinteään muotoon, josta se voidaan erottaa. Sentrifugointi ja suodatus puolestaan poistavat kiinteitä hiukkasia nesteestä. Kuivauksella poistetaan nestemäistä faasia, ja ioninvaihto soveltuu ionimuotoisten yhdisteiden erottamiseen.

Myös kromatografisia menetelmiä, kuten kiinteäfaasiuutkoa (SPE), käytetään laajasti näytteenvalmistelussa. SPE-tekniikassa analyytti sidotaan pysyvään faasiin, josta se myöhemmin eluoivaan sopivalla liuottimella. Tämä menetelmä mahdollistaa tehokkaan puhdistuksen ja konsentroinnin. Nykyaikaiset näytteenvalmistelumenetelmät kehittyvät jatkuvasti kohti nopeampia, automaattisempia ja ympäristöystävällisempiä ratkaisuja, kuten mikroaaltouuniavusteisia uuttoja ja pienois-SPE-kolonneja.