näytteenottotaajuuteen
Näytteenottotaajuus, joka tunnetaan myös nimellä samplaus- tai diskretointitaajuus, on digitaalitekniikan keskeinen käsite, joka kuvaa analogisen signaalin muuntamista digitaaliseksi. Se määrittelee, kuinka monta kertaa sekunnissa analogisesta signaalista otetaan näyte. Yksikkönä käytetään hertsiä (Hz), eli näytteenottotaajuus ilmaistaan näytteinä sekunnissa.
Esimerkiksi äänisignaalin digitoinnissa korkeampi näytteenottotaajuus tarkoittaa tarkempaa digitaalista esitystä alkuperäisestä analogisesta äänestä. Jos näytteenottotaajuus on liian
Nyquist-Shannonin näytteenottoteoreema on perustavanlaatuinen periaate, joka määrittää miniminäytteenottotaajuuden, joka tarvitaan signaalin häviöttömään uudelleenrakentamiseen. Teoreeman mukaan signaalin
Näytteenottotaajuus vaikuttaa suoraan digitaalisen signaalin tallennukseen vaadittavaan datamäärään. Korkeampi näytteenottotaajuus tuottaa enemmän näytteitä ja siten suuremman