myyttejä

Myyttejä ovat perinteisiä tarinoita, joita on siirretty sukupolvelta toiselle. Ne ovat usein selityksiä maailmalle: alkuperä, jumalten tai sankareiden teot sekä ihmisyhteisön arvot ja normit.

Ne palvelevat monia tehtäviä: ne selittävät luonnonilmiöitä, määrittelevät yhteisön identiteetin, opastavat käyttäytymistä ja ylläpitävät kulttuurista muistia.

Suomessa Kalevala on tunnettu kokoelma suomalaisia myyttejä ja runohelmiä. Elias Lönnrot keräsi 1800-luvulla kansanlauluja ja kokosi niistä Kalevalan, joka sysäsi suomalaisen myyttiperinteen uudelleen esiin. Kalevalan tarinoissa esiintyvät Väinämöinen, Ilmarinen ja Louhi sekä jumalten ja ihmisten maailmojen välinen vuorovaikutus.

Myytti eroaa legendasta: myytit ovat usein kosketuksessaan maailman synnystä ja jumalten toimista kertovia kertomuksia, kun taas legendat voivat nojautua paikallisiin tapahtumiin, jotka ovat saaneet yliluonnollisia sävyjä. Myytit ovat siten sekä uskonnollisia että kulttuurisia selityksiä, jotka heijastavat yhteisön arvoja ja historiaa.

Nykyisin sana myyteillä viitataan myös yleisesti virheellisiin tai yksinkertaistettuihin käsityksiin. Esimerkiksi väite siitä, että kylmä altistus parantaa vastustuskykyä, elää edelleen osana julkista keskustelua ja toimii usein esimerkkinä myyttisestä ajattelusta.