myeliinöitymisen

Myeliinöityminen on prosessi, jossa aksonin ympärille muodostuu myeliinikerros. Myeliini on lipidipitoinen, eristävä aine, joka parantaa hermoimpulssin nopeutta ja energiatehokkuutta. Myeliini mahdollistaa saltatorisen johtumisen, jolloin toimintapotentiaali "hyppää" välillä Ranvierin myelinisoiduille taukoalueille ja kulkee nopeasti pitkiä etäisyyksiä.

Solu- ja alueellisesti prosessi eroaa keskushermostossa ja ääreishermostossa. CNS:ssä myeliinin muodostuksesta vastaavat oligodendrocyytit, jotka voivat myeliinöidä useita aksonin osia yhdellä solulla. PNS:ssä Schwann-solut myeliinöivät yksittäisiä aksonia ja voivat myös osallistua regeneratiiviseen harvennukseen vaurion jälkeen. Myeliini koostuu useista kerroksista lipidien ja proteiinien yhteistyön tuloksena; tärkeitä proteiineja ovat esimerkiksi keskushermoston MBP (myeliinivä Proteiini) ja PLP, sekä ääreishermostossa P0 ja PMP22.

Kehitys tapahtuu sekä sikiö- että varhaislapsuusiässä. Ensimmäiset myeliinikerrokset muodostuvat useiden hermopäätteiden kehityksen aikana, ja prosessi jatkuu lapsuuden ja nuoruuden aikana riippuen alueesta. Yleisesti myeliinöityminen nopeutuu kasvun aikana ja vaihtelee eri aivoalueiden mukaan.

Merkitys ja sairaudet: Myeliinin vaurio tai puuttuminen heikentää johtuvuutta ja aiheuttaa skaalan neurologisia oireita; yleisimpiä esimerkkejä ovat multippeliskleroosi ja Guillain-Barrén oireyhtymä, sekä useat leukodystrofiat. Myeliinivaraston palautuminen (remyelinaatio) on mahdollista, mutta se voi olla vajaata kroonistuneissa tiloissa. Myeliiniä tutkitaan myös kehityksen ja kognitiivisen toiminnan ymmärtämiseksi sekä hermosolujen energian- ja tukiympäristön huomioimiseksi.