menosäästöjä

menosäästöjä on julkisen talouden rahoituspolitiikassa käytetty termi, joka tarkoittaa julkisten menojen vähentämistä, menojen kasvun hidastamista tai siirtämistä myöhemmäksi. Tavoitteena on parantaa talouden julkista finanssipainetta, vähentää alijäämää ja hallita velkaa.

Toimenpiteisiin kuuluvat muun muassa palvelujen sopeuttaminen taloudelliseen tilanteeseen: kustannusten karsiminen, henkilöstön määrärahojen leikkaaminen tai niiden kiintiöiden muuttaminen, julkisten hankintojen tehostaminen ja ostopalvelujen kilpailuttaminen sekä tukien ja siirtojen supistaminen sekä investointien lykkääminen.

Vaikutukset voivat vaihdella suuresti riippuen keinoista. Ne voivat kohdistua julkisten palvelujen saatavuuteen ja laatuun, veropohjaan tai maksuihin, ja ne voivat vaikuttaa esimerkiksi työllisyyteen sekä toimeentuloon, erityisesti haavoittuvimmassa asemassa oleviin. Lyhyellä aikavälillä menosäästöt voivat aiheuttaa palveluiden ruuhkautumista tai sosiaalisten tukien painopisteen muutoksia.

Keskustelu menosäästöistä painottuu siihen, milloin ja miten säästöjä tulisi tehdä oikeudenmukaisesti ja kestävästi. Kritiikkiä herättää se, että liian nopea tai laaja säästäminen voi heikentää talouskasvua, palvelujen laadukkuutta tai hyvinvointia, ja että rakenteelliset uudistukset voivat vaatia pidemmän aikavälin sitoumuksia ja sosiaalista tukea.

Termiä käytetään sekä kunnallisen että kansallisen julkisen talouden yhteydessä kuvaamaan sopeutumis- ja finanssipoliittisia toimia.