matalajännitealue

Matalajännitealue viittaa sähköjärjestelmän osaan, jossa sähkönsyöttö tapahtuu alhaisella jännitteellä. Euroopassa ja monilla muilla alueilla matalajännite määritellään tyypillisesti vaihtovirtajärjestelmissä välille 50–1000 volttia (V). Tasavirtajärjestelmissä raja on 120–1500 V. Matalajännitealue ulottuu yleensä sähköasemalta tai muuntamolta kuluttajien sähköpisteisiin, kuten koteihin ja yrityksiin.

Tämä jännitealue on yleisin sähkönjakelun muoto rakennusten sisällä ja lyhyillä etäisyyksillä. Se on turvallisuusstandardien mukainen, sillä korkeammat jännitteet voivat olla vaarallisempia ihmisille. Sähköverkon rakenteessa matalajännitekaapelit kuljettavat sähköä usein maan alla tai ilmajohtoina kiinteistöihin. Sähköteknisessä suunnittelussa matalajännitteellä toimivat laitteet ja asennukset ovat keskeisessä roolissa. Suomessa matalajännitteen nimellisjännite on yleisimmin 230/400 V.