magneettikentin

Magneettikenttä on avaruuden alue, jossa magneettinen voima on havaittavissa. Tämä kenttä voi syntyä sähkövirroista tai sähköisesti varautuneiden hiukkasten liikkeestä, tai se voi liittyä aineen magneettisiin ominaisuuksiin, kuten ferromagneettisessa materiaalissa. Magneettikenttä havaitaan usein sen voiman avulla, joka kohdistuu liikkuviin varautuneisiin hiukkasiin tai muihin magneetteihin.

Magneettikentän suunta määritellään yleensä sen mukaan, mihin suuntaan magneettisen neulan pohjoisnapa osoittaisi vapaasti liikkuvana. Kenttäviivat lähtevät magneetin pohjoisnavasta ja päätyvät etelänapaan. Magneettikentän voimakkuus ilmoitetaan usein Tesloina (T) tai Gaussina (G). Maan oma magneettikenttä suojaa meitä haitalliselta aurinkotuulelta ja kosmisen säteilyn korkeaenergisiltä hiukkasilta.

Sähkömagneettinen vuorovaikutus on yksi luonnon perusvuorovaikutuksista, ja magneettikentät ovat olennainen osa tätä. Sähkömagneetteja käytetään lukemattomissa sovelluksissa, kuten sähkömoottoreissa, generaattoreissa, magneettikuvauslaitteissa (MRI) ja magneettisissa tallennusvälineissä. Tieteen ja teknologian aloilla magneettikenttien ymmärtäminen ja hyödyntäminen on keskeistä monien ilmiöiden selittämisessä ja uusien teknologioiden kehittämisessä.