määritelmällisyyttä

Määritelmällisyys viittaa ilmiön tai käsitteen selkeyteen ja yksiselitteisyyteen. Se on ominaisuus, joka kertoo, kuinka hyvin jokin asia voidaan rajata ja tunnistaa. Korkea määritelmällisyys tarkoittaa, että asian rajat ovat selkeät ja se on helposti erotettavissa muista asioista. Matala määritelmällisyys puolestaan tarkoittaa epäselvyyttä ja päällekkäisyyttä.

Kielitieteessä määritelmällisyys liittyy sanojen merkityksen tarkkuuteen. Esimerkiksi "tuoli" on yleensä korkean määritelmällisyyden sana, koska sen perusominaisuudet ovat tunnistettavissa. Sen sijaan "kauneus" on matalan määritelmällisyyden käsite, jonka kokeminen ja tulkinta vaihtelevat suuresti yksilöittäin.

Filosofiassa määritelmällisyys on keskeinen käsite esimerkiksi totuusteorioissa ja loogisessa analyysissä. Kun käsitettä tai väitettä tutkitaan, pyritään usein selvittämään sen määritelmällisyyttä varmistaakseen, että kaikki ymmärtävät sen samalla tavalla. Epäselvä tai huonosti määritelty käsite voi johtaa väärinymmärryksiin ja ristiriitaisiin tulkintoihin.

Sosiaalitieteissä ja kulttuurintutkimuksessa määritelmällisyyden käsitettä käytetään tarkasteltaessa esimerkiksi ryhmien identiteettejä tai kulttuurisia ilmiöitä. Rajojen häilyvyys voi olla myös merkityksellistä, esimerkiksi silloin kun tutkitaan hybridikulttuureja tai siirtymätiloja. Määritelmällisyys ei siis aina tarkoita absoluuttista selkeyttä, vaan sen aste voi olla myös ilmiön kuvaamisen kannalta relevantti.