lämpötilaskaalan

Lämpötilaskaala on järjestelmä lämpötilan mittaamiseksi ja vertailemiseksi. Erilaisia lämpötilaskaaloja on kehitetty eri tarkoituksiin ja tieteellisiin tarpeisiin. Yleisimpiä lämpötilaskaaloja ovat Celsius, Fahrenheit ja Kelvin.

Celsius-asteikko, jota merkitään °C, on yleisesti käytössä useimmissa maissa. Se perustuu veden jäätymis- ja kiehumispisteisiin normaalipaineessa: 0 °C on veden jäätymispiste ja 100 °C on sen kiehumispiste. Celsius-asteikko on suhteellisen helppo ymmärtää ja käyttää arkielämässä.

Fahrenheit-asteikko, jota merkitään °F, on yleisempi Yhdysvalloissa ja joissakin muissa maissa. Sen perustana on myös veden jäätymis- ja kiehumispisteet, mutta ne on määritelty eri arvoilla: 32 °F on veden jäätymispiste ja 212 °F on sen kiehumispiste. Muunnos Celsius- ja Fahrenheit-asteikkojen välillä on yleinen toimenpide.

Kelvin-asteikko, jota merkitään K, on absoluuttinen lämpötilaskaala, jota käytetään tieteellisissä yhteyksissä. Se perustuu absoluuttiseen nollapisteeseen, joka on teoreettinen lämpötila, jossa hiukkasten liike pysähtyy kokonaan. Absoluuttinen nollapiste on -273,15 °C tai -459,67 °F. Kelvin-asteikolla ei ole negatiivisia arvoja. Kelvin-asteikko on tärkeä fysiikassa, kemiassa ja meteorologiassa, koska se mahdollistaa ilman lämpötilan ilmaisemisen ilman negatiivisia arvoja.