lämpötilaresistanssista

Lämpötilaresistanssi, eli lämpötilariippuvuus, kuvaa sähköisen resistanssin muutosta materiaalin lämpötilan vaihdellessa. Useimmilla metalleilla resistanssi kasvaa lämpötilan noustessa, mikä johtuu lisäntyneestä atomien värähtelystä. Tämä värähtely vaikeuttaa elektronien vapaata liikettä, jolloin virran kulku vastustuu enemmän. Yleensä lämpötilariippuvuus on lähes lineaarinen tietyllä lämpötila-alueella.

Puolijohteilla ja eristeillä ilmiö on usein päinvastainen. Näissä materiaaleissa resistanssi tyypillisesti laskee lämpötilan kohotessa. Korkeampi lämpötila lisää elektronien energiaa, mikä vapauttaa enemmän elektroneja sidoksistaan ja mahdollistaa paremman sähkönjohtavuuden.

Lämpötilaresistanssilla on merkitystä useissa sovelluksissa. Esimerkiksi lämpövastukset, kuten termistorit, hyödyntävät tätä ominaisuutta lämpötilan mittaamisessa tai säätelyssä. Lämpötilariippuvuuden tunteminen on tärkeää myös sähköisten komponenttien suunnittelussa ja käytössä, jotta niiden toiminta pysyy vakaana vaihtelevissa olosuhteissa. Jotkut materiaalit, kuten suprajohteet, menettävät kaiken resistanssinsa tietyssä kriittisessä lämpötilassa.