lämpöresistivejä

Lämpöresistanssi, joka tunnetaan myös nimellä lämpövastus, on materiaalin tai kappaleen kyky vastustaa lämmön virtausta sen läpi. Se on lämmönjohtavuuden käänteisarvo. Mitä suurempi lämpöresistanssi, sitä huonommin materiaali johtaa lämpöä ja sitä tehokkaammin se eristää lämpöä. Lämpöresistanssia käytetään usein arvioitaessa rakennusmateriaalien, eristeiden ja muiden lämpöä siirtävien rakenteiden suorituskykyä.

Lämpöresistanssi lasketaan jakamalla materiaalin paksuus sen lämmönjohtavuudella ja pinta-alalla. Sen yksikkö SI-järjestelmässä on kelvin per watti (K/W). Korkea lämpöresistanssi on toivottavaa esimerkiksi rakennusten seinissä ja katoissa, jotta lämpöhäviöt minimoituvat talvella ja lämmön pääsy sisälle estyy kesällä. Eri materiaaleilla on erilaiset lämpöresistanssiarvot. Esimerkiksi ilmaa, joka on yleinen eristemateriaali, on matala lämmönjohtavuus ja siten korkea lämpöresistanssi.

Rakennustekniikassa lämpöresistanssin käsitettä käytetään usein yhdessä U-arvon kanssa, joka on lämpöläpäisykerroin. U-arvo on lämpöresistanssin käänteisarvo, ja se kuvaa sitä, kuinka paljon lämpöä siirtyy neliömetrin pinta-alan läpi sekunnissa yhden asteen lämpötilaerolla. Mitä pienempi U-arvo, sitä parempi on rakenteen lämmöneristyskyky. Lämpöresistanssin ymmärtäminen on keskeistä energiatehokkaiden ja mukavien rakennusten suunnittelussa ja toteutuksessa.