lämpöimpulssimenetelmä

Lämpöimpulssimenetelmä on ei-destruktiivinen testausmenetelmä, jota käytetään materiaalien lämpöominaisuuksien, kuten lämmönjohtavuuden, lämpödiffusiivisuuden ja ominaislämpökapasiteetin, mittaamiseen. Menetelmä perustuu lyhytaikaiseen lämpöimpulssiin, joka kohdistetaan tutkittavaan materiaalinäytteeseen. Impulssi voi olla esimerkiksi laser- tai sähkövastuslämmittimen avulla tuotettu lyhyt lämpötilan nousu.

Impulssin jälkeen näytteen lämpötilan muutosta mitataan ajan funktiona käyttäen esimerkiksi infrapunakameroita tai lämpöparistoja. Mittaustuloksista voidaan analysoida, kuinka nopeasti lämpö leviää näytteessä. Tämä leviämisnopeus on suoraan verrannollinen materiaalin lämpödiffusiivisuuteen.

Lämpöimpulssimenetelmää voidaan soveltaa monenlaisiin materiaaleihin, kuten metalleihin, keraameihin, polymeereihin ja komposiittimateriaaleihin. Se on hyödyllinen erityisesti silloin, kun tarvitaan tarkkoja lämpöominaisuuksien mittauksia pienistä näytteistä tai silloin, kun materiaalin lämpöominaisuudet voivat muuttua ajan myötä. Menetelmän etuja ovat nopeus, ei-destruktiivisuus ja kyky mitata ominaisuuksia laajalla lämpötila-alueella. Sen rajoituksina voivat olla näytteen geometrian vaatimukset ja tarve tarkalle mittausjärjestelmälle.