lämmönsiirtokertoimella

Lämmönsiirtokerroin on fysikaalinen suure, joka kuvaa lämmön siirtymisen tehokkuutta kahden eri väliaineen tai pinnan välillä. Se on keskeinen käsite lämmönsiirron suunnittelussa ja analysoinnissa monilla eri teknisillä aloilla, kuten rakennustekniikassa, koneenrakennuksessa ja kemiallisessa teknologiassa. Lämmönsiirtokerrointa käytetään usein kokonaislämmönsiirtokertoimen U-arvon määrittämisessä, joka kuvaa koko rakenteen tai laitteen lämmönsiirtokykyä.

Lämmönsiirtokerroin riippuu useista tekijöistä, kuten väliaineiden ominaisuuksista (esim. lämmönjohtavuus, viskositeetti, tiheys), virtausolosuhteista (laminaarinen vai turbulenttinen virtaus) ja pinnan geometriasta. Se ilmoitetaan yleensä yksiköissä watti per neliömetri per kelvin (W/(m²·K)). Korkeampi lämmönsiirtokerroin tarkoittaa nopeampaa ja tehokkaampaa lämmön siirtymistä.

Esimerkiksi lämmönvaihtimissa korkea lämmönsiirtokerroin on toivottava, jotta lämpöä voidaan siirtää tehokkaasti nesteestä toiseen. Rakennusten eristyksessä taas pyritään minimoimaan lämmönsiirto, jolloin rakenteen lämmönsiirtokerroin on pieni. Lämmönsiirtokertoimen tarkka määrittäminen on olennaista energiatehokkaiden ja toimivien järjestelmien suunnittelussa.