lämmönsiirtokerroimen

Lämpönsiirtokerroin, usein merkitty symbolilla U tai h, on termi, jota käytetään lämmönsiirron yhteydessä kuvaamaan, kuinka tehokkaasti lämpö siirtyy materiaalin läpi tai kahden fluidin välillä. Se mittaa lämpöenergian määrää, joka kulkee tietyn pinta-alan läpi aikayksikössä tietyssä lämpötilaerossa. Yksikkö on yleensä watti per neliömetri per kelvin (W/(m²K)) tai watti per neliömetri per celsiusaste (W/(m²°C)).

Kokonaislämpönsiirtokerroin kuvaa lämmönsiirtoa rakenteen tai järjestelmän läpi. Tämä kerroin ottaa huomioon kaikki lämmönsiirtomekanismit, kuten johtumisen, konvektion ja säteilyn, sekä materiaalien ominaisuudet ja rajapintojen vaikutukset. Rakentamisessa U-arvo on keskeinen käsite, joka kertoo rakenteen, kuten seinän tai ikkunan, lämmöneristävyydestä. Mitä pienempi U-arvo on, sitä parempi on rakenteen lämmöneristys.

Pintalämpönsiirtokerroin kuvaa lämmönsiirtoa nesteen ja kiinteän pinnan välillä. Sen suuruuteen vaikuttavat fluidin virtausnopeus, viskositeetti, lämpötila ja pinnan ominaisuudet. Korkea pintalämpönsiirtokerroin tarkoittaa nopeaa lämmönsiirtoa pinnan ja fluidin välillä.

Lämpönsiirtokertoimen määrittäminen on tärkeää monilla aloilla, kuten rakennustekniikassa energiatehokkuuden optimoinnissa, lämmönvaihtimien suunnittelussa ja teollisissa prosesseissa. Se auttaa ennustamaan ja hallitsemaan lämpöhäviöitä tai -hyötyjä ja varmistamaan järjestelmien oikean toiminnan ja energiatehokkuuden.