lähdeviittauskäytäntöjä

Lähdeviittauskäytäntö tarkoittaa sääntöjä ja menettelytapoja, joita käytetään lähteiden merkitsemiseen tekstissä ja lähdeluettelossa. Käytäntöjen tavoitteena on antaa lukijalle mahdollisuus paikantaa käytetyt lähteet, osoittaa työn pohja aiemmalle tutkimukselle sekä noudattaa tieteellistä ja eettistä vastuuta, kuten tekijänoikeuksia ja lähdekritiikkiä.

Yleisimmät viittaustyylit ovat APA, MLA, Chicago ja Harvard, jotka eroavat toisistaan esimerkiksi sisäviitteiden muodossa, lähdeluettelon järjestyksessä sekä tietueiden sisältämissä tiedoissa. Tavallisia viitattavia tietoja ovat tekijä, julkaisuvuosi, teoksen nimi, kustantaja, artikkeleissa lehden nimi ja sivut sekä verkkojulkaisuissa DOI tai URL ja hakupäivä tilanteen mukaan.

Lähdeviittaukset jaetaan usein tekstinsisäisiin viitteisiin (esim. sulkeissa oleva autor–vuosi tai numeroviittaus) ja lopulliseen lähdeluetteloon tai bibliografiaan. Hyvä käytäntö edellyttää johdonmukaisuutta, täydellisyyttä ja tarkkuutta: epätäydelliset tai virheelliset viitteet heikentävät työn luotettavuutta.

Digitaalisten aineistojen lisääntyessä DOI‑tunnisteen ja pysyvien osoitteiden käyttö on korostunut. Viittausohjeita tarjoaa myös akateeminen julkaisutoiminta, oppilaitokset ja kustantajat. Viittauskäytäntöjen noudattaminen vähentää plagioinnin riskiä ja helpottaa tutkimuksen toistettavuutta sekä lähteisiin perehtymistä.