liitoslaasteja

Liitoslaasteja, tunnetaan Suomessa myös liitoslaasti- tai liitoslaastina, ovat tilkitseviä ja tiivistäviä erikoislaasteja, joita käytetään laattojen rakojen täyttämiseen asennuksen jälkeen. Niiden tehtävänä on estää veden ja kosteuden pääsy rakenteisiin sekä parantaa laattapinnan ulkonäkö ja käytettävyys.

Laastityyppejä on useita. Cementtinen liitoslaasti on yleisin vaihtoehto: se koostuu sideaineesta, hiekasta ja pigmenteista. Se on edullinen, vettä läpäisevyyden suhteen muunneltavissa ja helposti värjättävissä, mutta voi olla herkempi lialle ja tahroille. Epoksilaatta on kaksikomponenttinen järjestelmä, erittäin kestävää kemikaaleja ja tahroja vastaan, mutta sen työstäminen on haastavampaa ja kustannukset korkeammat. Hybridilaastit yhdistävät sementtipohjan ja lisäpolymeerejä parantaen kestävyyttä ja käsiteltävyyttä. PU-liitoslaasti on joustavampi vaihtoehto, joka soveltuu liikkuviin tai kosteisiin rakenteisiin.

Käyttö ja ominaisuudet. Liitoslaasti levitetään sauman sisään laattojen rakoihin laastityökalulla, ylimääräinen laasti poistetaan ennen kovettumista. Värit voivat vaihdella harmaasta valkoiseen, maanläheisiin sekä kirkkäihin sävyihin. Cementtiset laasteja voidaan tarvittaessa tiivistää, suojata tai tiivistää kosteissa tiloissa estämään tahroja; epoxylaasti ei yleensä tarvitse tiivistettä. Tyypillinen kuivumis-/honeytime vaihtelee tuuliajossa; täydellinen kovettuminen vie päivistä useampaan viikkoon riippuen säiliöstä ja tilasta.

Hoito ja ylläpito. Puhdistus miedolla, neutraalilla pesuaineella; vältä happamia ja voimakkaasti hapoillisia tuotteita. Cementtiset liitoslaastit voivat tarvita tiivistystä säännöllisesti, kun taas epoxylaastit ovat usein vähemmän herkkiä tahroille. Valinta riippuu tilan kosteudesta, käytöstä sekä budjetista.