liekkitesteillä

Liekkitestit eli palotestit ovat turvallisuustutkimuksia, joilla arvioidaan materiaalien palonkestävyyttä ja paloturvallisuutta. Testit ovat olennainen osa rakennus- ja sisustusmateriaaleja koskevaa sääntelyä sekä paloturvallisuuden varmistamista julkisissa ja yksityisissä tiloissa. Liekkitestit voivat olla sekä standardoituja että erikoistuneita, riippuen tarkoituksesta ja sovellettavista normeista.

Suomessa ja muualla Euroopassa käytetään yleisesti Euroopan standardien sarjaa, kuten EN 13501-1, joka luokittelee materiaalien palotekniset ominaisuudet. Testit voivat sisältää esimerkiksi palamisen nopeuden, savun muodostumisen ja myrkyllisten kaasujen vapautumisen mittauksia. Tärkeimmät testit ovat muun muassa palamisen nopeuden testit (kuten EN ISO 11925-2), savun tiheyden mittaukset (EN ISO 5659-2) ja paloturvallisuuden luokitus (EN 13501-1).

Liekkitestit suoritetaan laboratoriossa kontrolloiduissa olosuhteissa. Materiaalia altistetaan kontrolloidulle liekille tai kuumennetaan tiettyyn lämpötilaan, ja sen reaktiota seurataan. Tulokset luokitellaan yleensä viiden tai seitsemän luokan asteikolla, joista luokka A1 on turvallisin ja luokka F (tai D) vähiten turvallinen. Testit voivat myös sisältää palon leviämisen testejä, kuten singlenumber-rating (SNR) -testiä, joka arvioi palon leviämisen ja savun muodostumisen yhdessä mittauksessa.

Liekkitestit ovat pakollisia esimerkiksi julkisissa rakennuksissa, kuten hotelleissa, kouluissa ja kauppakeskuissa, sekä kuljetusvälineissä. Niiden avulla pyritään minimoimaan palovaaran aiheuttamia riskejä, kuten tulipalon leviämistä ja ihmishenkiä uhkaavia tilanteita. Testien tulokset ovat myös tärkeitä vakuutusyhtiöille ja rakennusluvan myöntämisessä.