lavavirtojen

Lavavirtojen käsitteellä tarkoitetaan volkanisen purkauksen aikana maanpinnalle muodostuvia sulaneesta kivestä koostuvia virtoja, jotka liikkuvat laavapinnan yli ja muokkaavat maisemaa. Ne syntyvät, kun magma purkautuu ja virtaa pinnan kautta, usein laskeuma-alueisiin ja joen tavoin eteneviin kanavistoihin. Lavavirtojen nopeudet ja pituudet vaihtelevat suuresti riippuen magman koostumuksesta, lämpötilasta ja purkauksen luonteesta.

Viskositeetti eli lavaan liittyvä kiinteys määrittää lavavirtojen käytöksen. Matalaviskositeettinen lava virtaa helpommin ja kulkee pitkiä matkoja sekä laajentuvia alueita pitkin, usein kanavien ja saumattomien laavakerrosten muodostamana. Korkean viskositeetin lava on paksumpaa ja kulkee lyhyempiä matkoja; sen pinnalle syntyy usein jähmettyneempi, lohkareinen kuori, jonka sisällä virta edelleen liikkuu. Tällaiset erot vaikuttavat lavavirtojen muotoon: ohuet, pitkät virtaukset versus lyhyet, puuroutuneet virrat.

Pinnan kuori, jonka lava saa jäähtyessään, voi estää täydellisen sammumisen ja johtaa laavakäytäviin eli putkimaisiin kanaviin, joiden kautta lava voi edelleen virrata. Lavavirtojen muotoutumiseen vaikuttavat myös maaston topografia ja olemassa olevat esteet, jotka ohjaavat virran kulkua ja voivat aiheuttaa yhtäkkiä suunnanmuutoksia.

Lavavirtojen vaikutukset areenalla voivat olla merkittäviä: ne buryävät maata ja rakennuksia, muokkaavat jokien ja metsiin kohdistuvia vaikutuksia sekä luovat uusia geologisia muotoja. Niiden esiintyminen ja eteneminen ovat yleisesti tarkkailun kohteena sekä lähialueiden turvallisuudelle että maankäytön suunnittelulle. Maaperän ja ilmakehän muutosten seuraaminen sekä kuvakuvien ja lämpötilatiedon hyödyntäminen auttavat ennakoimaan liikkeitä ja riskien hallintaa.