laskimoperäisyyden

Laskimoperäisyyden on lääketieteellinen termi, jota käytetään kuvaamaan sairauksien tai tilojen etiologiaa, joka juontuu laskimojärjestelmästä. Termi tarkoittaa, että patologia johtuu laskimoista eikä valtimosta tai muusta rakenteesta. Laskimoperäisyyden konteksti kattaa laajan kirjon verenkierto-, laskimoiden vajaatoiminta- ja tromboosiperäisiä tiloja sekä venojen vaurioitumiseen liittyviä kohtia.

Yleisimpiä laskimoperäisiä tiloja ovat laskimoiden vajaatoiminta ja krooninen laskimoiden vajaatoiminta sekä suonikohjut ja pintalaskimoiden häiriöt. Näihin kuuluu myös syvien laskimoiden tukokset eli syvä laskimotukos (DVT) sekä niiden komplikaatiot, kuten keuhkoembolia. Laskimoperäisyyden erottaminen on tärkeää, koska hoito ja ennuste voivat poiketa valtimoperäisistä sairauksista. Lisäksi laskimoperäisyys voi vaikuttaa oireiden1, kuten turvotuksen, kipujen ja ihon muutosten, iän ja elämäntapojen merkitykseen.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon ja kuvantamistutkimuksiin, joista duplex-ultraäänitutkimus on keskeinen menetelmä laskimoiden toiminnan ja mahdollisten tukosten arvioimiseksi. Hoitotoimenpiteet vaihtelevat tilan mukaan ja voivat sisältää kompressiohoitoa, liikuntaa sekä lääke- ja toimenpidevaihtoehtoja. Toimenpiteisiin kuuluvat muun muassa skleroterapia, laskimoiden ablaatio (laseri- tai radiofrequency-tekniikat), flebektomia sekä sairaalaisissa tapauksissa anti-kolagulaatio- tai antikoagulanttihoito.

Käyttö ja tausta: Laskimoperäisyys on vakiintunut ilmaisemaan etiologiaa, jossa laskimot ovat alkuperäistä patologiaa. Termiä käytetään laajasti kliinisessä kirjallisuudessa ja oppikirjoissa kuvaamaan verenkiertobisneksen laskimopuolta.