laskentakapasiteetin

Laskentakapasiteetti tarkoittaa järjestelmän kykyä suorittaa laskentatehtäviä tietyn ajan kuluessa. Se kuvaa, miten tehokkaasti tietokone tai datakeskus voi käsitellä laskentaa, simulaatioita tai analytiikkaa, ja riippuu sekä laitteistosta että ohjelmiston optimoinnista. Tyypillisiä vaikuttavia tekijöitä ovat prosessoriytimien määrä ja nopeus, rinnakkaislaskennan mahdollisuudet, muistimäärä ja -nopeus sekä tallennus- ja syötteen/ tulosten käsittelyyn liittyvät ominaisuudet. Myös verkon leveyden rooli kasvaa suurissa järjestelmissä, joissa tiedonsiirto on kriittistä.

Mittauksessa käytetään sekä teoreettisia että käytännön mittareita. Yleisimmät mittayksiköt ovat FLOPS (floating-point operations per second) ja OPS (operaatioita sekunnissa). Peak-laskentakapasiteetti kuvaa maksimitehoa, kun resurssit ovat täydellisesti käytössä, kun taas sustained-tulos kertoo todellisen suorituskyvyn pitkällä aikavälillä. Benchmarkit kuten Linpack antavat vertailukelpoisen arvon datakeskus- tai supertietokoneille. Käytännössä laskentakapasiteetti määritellään usein kontekstissa, esimerkiksi yksittäisen palvelimen, datakeskuksen tai pilvi-infrastruktuurin kyvyksi tarjota suoritustehoa käyttäjä- tai sovellustarpeisiin.

Käyttökonteksteja ovat tieteellinen laskenta, simulointi sekä tekoäly- ja data-analytiikka. Kehitys on siirtymässä kohti heterogeenistä ja skaalautuvaa laskentaa, jossa CPU- ja GPU- tai muiden kiihdyttimien rinnakkainen käyttö sekä pilvi- ja edge-ympäristöjen yhdistäminen parantavat kustannustehokkuutta ja saavutettavuutta.