käyttäytymistekijöihin

Käyttäytymistekijät ovat tekijöitä, jotka kuvaavat yksilön toimintaan ja valintoihin vaikuttavia käytäntöjä sekä tottumuksia. Termiä käytetään laajasti terveystieteissä, psykologiassa ja liiketoiminnassa kuvaamaan niitä aspekteja, joiden kautta ihmisen käyttäytyminen vaikuttaa terveyteen, hyvinvointiin, oppimiseen ja suorituskykyyn. Käyttäytymistekijöitä tarkastellaan usein suhteessa ympäristöön, sosiaalisiin normiihin ja taloudellisiin tekijöihin.

Esimerkkejä käyttäytymistekijöistä ovat liikuntatottumukset, ruokavalio, tupakointi, alkoholin ja muiden päihteiden käyttö, nukkumistavat sekä hoito-ohjeiden noudattaminen. Turvallisuuteen liittyviä tekijöitä voivat olla esimerkiksi suojavarusteiden käyttö, ajotavat sekä riskitietoisuuden taso. Käyttäytymistekijöillä on keskeinen rooli sekä terveyden edistämisessä että riskien ehkäisyssä, ja ne voivat toimia sekä suojaavina että riskitekijöinä yksilön hyvinvoinnille.

Mittaaminen ja tutkimusmallit perustuvat sekä itsearviointi- että objektiivisiin mittauksiin, kuten kyselyihin, rekisteritietoihin ja sensoridatoihin. Käyttäytymistekijöitä tarkastellaan usein teoreettisten mallien avulla, esimerkiksi terveyskäsitysten mallien, suunnitelmallisen käyttäytymisen teorian ja sosiaalisen kognition näkökulmista. Kulttuuri, yhteisö ja ympäristö vaikuttavat sekä käyttäytymisen mahdollisuuksiin että motivaatioon, minkä vuoksi mittaukset ja tulkinnat vaativat kontekstuaalista herkkyyttä.

Käyttö kohdistuu muun muassa terveyden edistämiseen, ehkäisevään työkykyyn ja turvallisuuden parantamiseen sekä politiikassa että liiketoiminnassa. Rajoitteina ovat itseraportointiin liittyvä harha, kulttuurisidonnaiset normit sekä muutosvariaatiot ajan saatossa.