kvantisaatiohäviöt

Kvantisaatiohäviöt viittaavat informaation menetykseen, joka tapahtuu analogista signaalia kvantisoitaessa eli digitaaliseksi muunnettaessa. Kvantisointi on prosessi, jossa analogisen signaalin jatkuva arvoalue jaetaan rajalliseen määrään diskreettejä tasoja. Kun analoginen arvo pyöristetään lähimpään sallittuun kvantisoituun tasoon, syntyy virhe, jota kutsutaan kvantisointivirheeksi.

Tämä kvantisointivirhe on peruuttamaton, ja se johtaa informaation menetykseen alkuperäisestä signaalista. Mitä vähemmän kvantisointitasoja käytetään, eli mitä pienempi on digitaalisen esitysmuodon resoluutio (esimerkiksi bittien määrä), sitä suurempia ovat kvantisointivirheet ja sitä merkittävämpiä kvantisaatiohäviöt ovat. Nämä häviöt ilmenevät tyypillisesti kohinana tai vääristyminä digitaalisessa signaalissa, erityisesti heikoilla signaaleilla tai hiljaisilla alueilla.

Esimerkiksi äänisignaalia digitoitaessa pienempi bittisyvyys johtaa karkeampaan kvantisointiin ja siten enemmän kuultavissa oleviin kvantisaatiohäviöihin, jotka voivat kuulostaa epämiellyttävältä kohinalta tai säröltä. Vastaavasti kuvankäsittelyssä kvantisaatiohäviöt voivat ilmetä värivirheinä tai "bandingina", jossa värisävyjen siirtymät ovat epäjatkuvia. Kvantisaatiohäviöiden minimoimiseksi käytetään usein suurempaa bittisyvyyttä tai tekniikoita kuten dithering, joka lisää tarkoituksellista kohinaa naamioimaan kvantisointivirheitä.