kulutusmalleja

Kulutusmalleja ovat ekonomisessa tutkimuksessa käytettyjä malleja, joiden avulla selitetään ja ennustetaan kotitalouksien kulutusta ja säästämistä. Ne kuvaavat, miten kulutus reagoi tuloihin, varallisuuteen, korkoihin sekä odotuksiin ja muihin taloudellisiin tekijöihin.

Teoreettiset perustat sisältävät Keynesin kulutustoiminnon, elinikäisen tulon hypoteesi (Life-Cycle Hypothesis) Modiglianin ja Brumbergin mukaan sekä pysyvän tulon hypoteesi (Permanent Income Hypothesis) Friedmaniltä. Modernit kulutusmallit yhdistävät näitä intertemporaalisen valinnan, epävarmuuden käsittelyn sekä rahoitusvajauksiin sopeutumisen. Ne huomioivat sekä lyhyen että pitkän aikavälin dynamiikan sekä talouden rakenteelliset tekijät, kuten velkaantumisen ja luottorajoitteet.

Aineisto ja estimointi: Kulutusmalleja estimointi perustuu sekä aika- että poikkileikkaustietoihin, kuten käytettävissä olevaan tulooon, varallisuuteen, korkoihin, luottoihin ja kulutuskäyttäytymiseen. Eri lähestymistavat ovat rakenne- ja pelkistetyt mallit, dynamiikkaa käsittelevät stokastiset yleiset tasapainomallit (DSGE) sekä mikrosimuloinnit, jotka voivat simuloida kotitalouksikohtaisia käyttäytymismalleja.

Tyypit ja lähestymistavat: Makrotason mallit kuvaavat kokonaiskulutusta tai säästämistä kansantaloudellisella tasolla, kun taas mikrotason mallit keskittyvät yksilö- tai kotitalouksikohtaisiin tietoihin. Engel-käyrät kuvaavat kulutuksen osuutta tuloista funktiona, ja niitä voidaan soveltaa sekä kansallisella että kotitalouksien tasolla.

Käyttökohteet ja rajoitteet: Kulutusmalleja käytetään kulutuksen ennustamiseen, talouspolitiikan vaikutusten arviointiin sekä kotitalouksien hyvinvoinnin analysointiin. Haasteina ovat kuluttajien heterogeenisyys, velkaantumisen ja luottorajoitteiden muutokset sekä mieltymysten ja käytöksen pitkäaikaiset muutosprosessit.