kovitusprosesseihin

Kovitusprosesseihin viittaa erilaisiin teollisiin menetelmiin, joilla materiaalin, yleensä metallin tai muovin, pinta muunnetaan kovemmaksi ja kulutusta kestävämmäksi. Tavoitteena on parantaa kappaleen käyttöikää ja suorituskykyä vaativissa olosuhteissa. Yleisimpiä kovetusmenetelmiä ovat lämpökäsittelyt, joissa materiaalia kuumennetaan ja jäähdytetään hallitusti haluttujen ominaisuuksien saavuttamiseksi. Esimerkkejä ovat sammutus ja karkaisu, joissa metallin rakennetta muutetaan sen kovuuden lisäämiseksi.

Toinen merkittävä ryhmä ovat pintakäsittelyt, jotka lisäävät kovuutta materiaalin pinnalle ilman, että koko kappaleen ominaisuudet muuttuvat merkittävästi. Tällaisia menetelmiä ovat esimerkiksi erilaiset diffuusiokovetukset, kuten nitraus ja karbonitraus, joissa atomit diffundoituvat materiaalin pintakerrokseen muodostaen kovia yhdisteitä. Myös fysikaaliset ja kemialliset pinnoitusmenetelmät, kuten PVD (Physical Vapor Deposition) ja CVD (Chemical Vapor Deposition), joilla siirretään kovia materiaaleja, kuten titaanin nitridejä tai timanttia, työkappaleen pinnalle, luokitellaan kovitusprosesseihin.

Valittu kovitusprosessi riippuu käsiteltävästä materiaalista, halutusta kovettumiskerroksen syvyydestä ja tyypistä sekä taloudellisista tekijöistä. Näillä prosesseilla valmistetaan muun muassa työkaluja, koneen osia, hammaspyöriä ja muita kulutusta kestäviä komponentteja monilla eri teollisuudenaloilla.