korjausreaktioissa

Korjausreaktioissa tarkoitetaan kemiallisia tai biokemiallisia reaktioita, joiden tarkoituksena on palauttaa vaurioituneen järjestelmän alkuperäinen rakenne tai toiminnallisuus. Käsite esiintyy sekä materiaalitekniikassa että biologiassa ja kuvaa tapahtumaketjuja, joissa rikotut sidokset tai vaurioituneet molekyylit korvataan tai palautetaan.

Materaalitekniksessa korjausreaktioihin viitataan usein itseparantuvien materiaalien kehittämiseen. Tämä tapahtuu, kun rikkoutuneet rakenneosat palautuvat toimintakuntoon joko reversiiblen sidosten uudelleenkytkeytyessä tai uusien korjaavien ainesosien avulla. Esimerkkejä ovat Diels–Alder-reaktioihin tai disulfidi-exchange -prosesseihin perustuvat verkot sekä lämpötilan, valon tai kosteuden avulla aktivoituvat korjaustoimet.

Biologiassa korjausreaktioihin kuuluvat DNA-vaurioiden sekä muiden biomolekyylien vaurioiden korjaaminen ja proteiinien toiminnan palauttaminen. DNA:n korjausmekanismeja ovat esimerkiksi emäksenpoisto-korjaus sekä nukleotidikorjaus, ja niillä poistetaan vaurioituneet osat tai korvataan ne oikeilla rakenteilla. Tällaiset reaktiot ovat välttämättömiä solujen elinkyvyydelle ja genomin vakaudelle.

Korjausreaktioiden suunnittelussa huomioidaan reaktion nopeus, valinta ja mahdolliset sivutuotteet sekä ympäristöolosuhteet. Ne ovat keskeisiä sekä kestävien rakenteiden että terveyteen liittyvien sovellusten kannalta, ja tutkimus tähtää hallittaviin, turvallisiin ja ympäristöystävällisiin mekanismeihin.