kontaktilinjoja

Kontaktilinjat ovat yläilmakehään sijoitettuja sähköjohtoja, joiden kautta sähköenergia siirtyy liikkuviin ajoneuvoihin. Ne muodostavat olennaisen osan sähköistyneen liikenteen yläjohdotusjärjestelmää ja ovat yleisiä raitiovaunu- ja metroverkoissa sekä joissain junayhteyksissä. Ajoneuvojen pantografit tai muut koskettimet pitävät yhteyttä kontaktiin, jolloin virta siirtyy ajoneuvoon.

Kokonaisuus koostuu kontakti-johtimesta, tukijohdosta, eristeistä, jännittimistä ja muista rakenteista, joiden avulla koko järjestelmä pysyy oikeassa korkeudessa ja on toiminnassa. Kontakti-johtoa pidetään jatkuvasti ajoneuvon jajohtojärjestelmän kosketuksessa, jotta virta voidaan siirtää ilman katkoja.

Kontaktilinjat ovat käytössä monissa liikenneverkostoissa: raitiovaunuissa, metroissa sekä joissain junien sähköistetyissä alueissa. Kansainvälisesti käytettyjä jännitteitä ovat esimerkiksi noin 600–750 V DC pienemmissä järjestelmissä sekä 15–25 kV AC suurissa rautatieverkoissa; todelliset arvot ovat maakohtaisia ja järjestelmäkohtaisia.

Ylläpitoon kuuluu säännölliset tarkastukset, kulumisen ja löystymisen seuranta sekä sää- ja kelirikkotilanteiden aiheuttamien rasitusten hallinta. Turvallisuuteen kiinnitetään erityistä huomiota, sillä kontakti- ja tukijohdot sekä niiden tuet muodostavat korkeajännitteisen järjestelmän.

Historia: Kontaktilinjat kehittyivät 1800-luvun lopulla sähköisen liikenteen mahdollistamiseksi ja ovat sittemmin kehittyneet nykyaikaisiksi yläjohtojärjestelmiksi.