kompensointikytkennöillä

Kompensointikytkennöillä tarkoitetaan sähkötekniikassa menetelmiä, joilla pyritään korjaamaan tai parantamaan sähköverkon tai laitteen toimintaa. Yleisimmin termi liittyy tehokertoimen parantamiseen vaihtosähköverkoissa. Tehokerroin kertoo, kuinka tehokkaasti sähköenergia muuttuu hyödylliseksi työksi. Vaihtosähköjärjestelmissä, erityisesti induktiivisten kuormien, kuten moottoreiden ja muuntajien, ollessa kyseessä, esiintyy loistehoa, joka ei tee varsinaista työtä, mutta kuormittaa verkkoa.

Kompensointikytkennöillä pyritään vähentämään tätä loistehoa. Tämä voidaan toteuttaa lisäämällä verkkoon kapasitiivista loistehoa. Yleisin tapa on käyttää kondensaattoripankkeja. Kondensaattorit tuottavat kapasitiivista loistehoa, joka kumoaa induktiivisten kuormien tuottaman induktiivisen loistehon. Tuloksena on, että verkon kokonaisloisteho pienenee, tehokerroin paranee ja sähköverkon hyötysuhde kasvaa.

Tehokertoimen parantaminen kompensointikytkennöillä tuo useita etuja. Se vähentää sähköenergian häviöitä verkoissa, mikä säästää kustannuksia. Lisäksi se vähentää sähköverkon kuormitusta, mikä voi lykätä tarvetta investoida uusiin muuntajiin tai johtimiin. Joissakin tapauksissa tehokertoimen alhainen taso voi johtaa myös sähkölaskun korotuksiin, joten kompensointi voi olla myös taloudellisesti kannattavaa. Kompensointikytkennät voivat olla staattisia (kiinteät kondensaattoripankit) tai dynaamisia (kytkentä ohjataan automaattisesti kuormituksen mukaan).