kommunikaatiokyvyn

Kommunikaatiokyky tarkoittaa yksilön kykyä vastaanottaa, ymmärtää ja tuottaa viestejä sekä käyttää sekä kielellisiä että ei‑kielellisiä keinoja. Se kattaa sekä puhutun ja kirjoitetun kielen hallinnan että kehon kielen, ilmeet, eleet sekä äänensävyjen merkityksen, sekä viestien kontekstin tulkinnan ja kuuntelun taidot.

Komponentit ovat verbaalinen viestintä (puhe, kirjoitettu kieli), ei‑verbaalinen viestintä (kehon kieli, ilmeet, eleet, äänensävy), sekä kuunteleminen ja ymmärtäminen. Lisäksi olennaista on pragmatisen kompetenssin eli sosiaalisen viestinnän taidot, kuten viestien kohtelias ja tarkoituksenmukainen asettaminen tilanteeseen.

Tekijöitä, jotka vaikuttavat kommunikaatiokykyyn, ovat kognitiiviset ja sensoriset valmiudet, kieli- ja kulttuuritausta sekä ympäristön ja tilanteen asettamat vaatimukset. Ikä, kehitysvaihe sekä sairaudet, aivovammat ja neurodegeneratiiviset tilat voivat heikentää kykyä vastaanottaa tai tuottaa viestejä.

Arviointi ja tuki: Kommunikaatiokykyä arvioidaan puhe- ja kielellisten taitojen sekä viestinnän havainnointi- ja testimenetelmillä. Tukitoimet voivat sisältää puheterapiaa, vaihtoehtoisia ja augmentatiivisia kommunikaatiokeinoja (AAC), sekä oppimisen ja työelämän tukitoimia sekä ympäristön muokkauksia.

Käyttöyhteydet: Kommunikaatiokyky on keskeinen käsite terveydenhuollossa, opetuksessa, työelämässä ja arjessa. Sen kehittäminen ja tuki edistävät tehokasta vuorovaikutusta, vähentävät väärinymmärryksiä ja parantavat osallisuutta yhteisössä.

---