kollektiivisuuden

Kollektiivisuus, yleisesti tunnettu nimellä kollektivismi, viittaa ajatteluun ja toimintatapaan, jossa yhteisön tai ryhmän etu asetetaan usein yksilön edun edelle. Se voi tarkoittaa sekä ideologista suuntausta että käytännön toimintatapoja, joissa ryhmä toimii yhdessä tai omistaa tuotantovälineet. Käsitteen ydin on kollektiivisen identiteetin ja vastuun korostaminen: ihmiset nähdään osana suurempaa kokonaisuutta, jonka tavoitteita ja arvoja on edistettävä yhteisesti.

Käytännön ilmentymiä ovat ammattiliittojen vahva asema, yhteisomistus, laaja julkisen sektorin rooli sekä suunnitelmallinen talous. Klassinen kollektivismi on esiintynyt vasemmistolaisissa ja sosialistisissa aatteissa, joissa valtion tai yhteisön roolia talouden ohjaajana korostetaan. Historian saatossa kollektiivisuus on ollut sekä teoreettinen ihanne että käytännön järjestely, kuten yhteisölliset toimintamallit, yhteistyöverkostot ja sosiaalinen tasa-arvo.

Kollektiivisuuden vastakkainen näkemys on individualismi, jossa yksilön oikeudet ja tavoitteet ovat keskeisiä. Kriittiset näkökulmat varoittavat liiallisesta normien pakottamisesta, innovaation ja yksilöllisen vapauden kaventumisesta sekä suuremmasta taloudellisesta tehottomuudesta, jos kollektivismi toteutuu hallitsevasti. Nykykielessä kollektiivisuudesta puhutaan sekä arjessa että teoriassa, kun käsitellään yhteisöllisiä käytäntöjä, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja julkista hallintoa.