kokonaislämpönsiirtokertoimeen

Kokonaislämpönsiirtokerroin, usein merkitty U-arvolla, on keskeinen termi rakennustekniikassa ja lämpötekniikassa, joka kuvaa lämmön siirtymisen tehokkuutta kahden eri väliaineen välillä, jotka erottaa rakenteellinen pinta. Se mittaa sitä, kuinka paljon lämpöenergiaä siirtyy pinta-alayksikköä ja lämpötilaeroa kohti aikayksikköä. Kokonaislämpönsiirtokerroin huomioi kaikki lämmönsiirtomekanismit, mukaan lukien johtumisen, konvektion ja säteilyn, jotka tapahtuvat rakenteen läpi ja sen pinnoilla.

Arvo ilmaistaan tyypillisesti yksiköissä watti per neliömetri per kelvin (W/(m²·K)) tai watti per neliömetri per celsiusaste (W/(m²·°C)), koska lämpötilaeron suuruus on sama molemmissa yksiköissä. Pienempi U-arvo osoittaa parempaa lämmöneristyskykyä, eli vähemmän lämpöä siirtyy rakenteen läpi. Tämä on erityisen tärkeää rakennusten energiatehokkuuden kannalta, sillä hyvällä eristyksellä voidaan vähentää lämmitystarvetta talvella ja jäähdytystarvetta kesällä.

Kokonaislämpönsiirtokertoimeen vaikuttavat monet tekijät, kuten käytettyjen materiaalien lämmönjohtavuus, rakenteen paksuus, ilmanvastus kerrosten välillä sekä pintamateriaalien emissiokyky. U-arvon määrittämiseksi suoritetaan usein laskelmia tai mittauksia, ja se on olennainen osa rakennusten suunnittelua ja energiatodistuksia. Se auttaa arvioimaan rakennuksen lämmönhukkaa ja suunnittelemaan optimaalisia eristysratkaisuja.