kokonaislämmönsiirtokerroin

Kokonaislämmönsiirtokerroin, yleisesti merkitty kirjaimella U, on keskeinen termi rakennustekniikassa ja lämmönsiirron teoriassa. Se kuvaa rakenteen kykyä johtaa lämpöä tilasta toiseen. Tarkemmin sanottuna kokonaislämmönsiirtokerroin ilmaisee lämmön määrän (watteina), joka siirtyy rakenteen läpi pinta-alayksikköä kohti (neliömetreinä) lämpötilaeron ollessa yksi aste (kelvin tai celsius). Sen yksikkö on siis watti per neliömetri per kelvin (W/(m²K)).

Mitä pienempi kokonaislämmönsiirtokerroin on, sitä paremmin rakennusaine tai rakenne eristää lämpöä. Korkea U-arvo puolestaan kertoo rakenteen huonosta lämmöneristävyydestä, mikä johtaa suurempiin lämpöhäviöihin. Kokonaislämmönsiirtokerroin lasketaan yleensä ottaen huomioon kaikki rakenteen kerrokset, kuten ulkoverhous, eristeet, runkorakenteet, sisäverhous ja ilmavuodot. Siinä otetaan huomioon myös pinnallisten lämpövastusten vaikutus.

Rakennusten energiatehokkuutta arvioitaessa kokonaislämmönsiirtokerroin onkin yksi merkittävimmistä tekijöistä. Pienemmät U-arvot vähentävät rakennuksen lämmitystarvetta, mikä säästää energiaa ja pienentää hiilidioksidipäästöjä. U-arvoa käytetään myös erilaisten rakennusosien, kuten ikkunoiden ja ovien, lämmöneristävyyden vertailussa. Standardit ja rakennusmääräykset asettavat usein raja-arvoja rakenteiden kokonaislämmönsiirtokertoimelle.