kokonaiskuolleisuus

Kokonaiskuolleisuus tarkoittaa tietyn ajanjakson aikana tietyn väestön kaikista kuolemista johtuvaa kuolleisuusilmiötä. Se voidaan esittää sekä absoluuttisena kuolleiden lukumääränä että kuolleisuusprosenttina tai per 100 000 asukasta vuodessa. Tämä käsite kattaa kaikki kuolinsyyt, eikä erittele syitä tai tapahtumia erikseen. Analyysiä varten käytetään usein sekä raakaa kuolleisuusastetta että ikästandardoitua kuolleisuusastetta, jotta vertailut eri ikäryhmien tai maiden välillä ovat mielekkäitä.

Mittauksessa voidaan käyttää raakaa kuolleisuusastetta sekä ikästandardoitua kuolleisuusastetta. Suora standardisointi soveltaa valittua standardipopulaatiota ja ikäjakaumaa, jolloin saadaan vertailukelpoiset luvut. Epäsuora standardisointi, kuten SMR (standardoitujen kuolleisuusmäärien suhde), soveltuu tilanteisiin joissa ikäjakauma on pieni tai tiedot ovat epätasaisesti jakautuneet.

Kokonaiskuolleisuuden seuraaminen on keskeistä väestön terveyden tilan arvioinnissa. Sitä käytetään elinajanodotteen, terveyden kuormituksen ja terveydenhuollon resursoinnin suunnittelussa sekä pandemioiden tai muiden hätätilanteiden vaikutusten arvioinnissa. Vertailut ajassa tai eri alueilla vaativat huomioon ikärakenteen, väestön koon ja rekisteröintikäytännöt.

Rajoitteita ovat rekisteröintien laadun vaihtelu, kuolemien viiveet ja muutokset kuolinsyyluokituksissa. Tiedot pohjautuvat virallisista rekistereistä ja tilastollisista julkaisuista; esimerkiksi Tilastokeskus, Väestörekisteri ja terveysviranomaiset tuottavat kokonaiskuolleisuuslukuja. Oikea tulkinta edellyttää ikä- ja sukupuolijakauman sekä ajanjakson kontekstin huomioon ottamista.