kiihdyttämiskeinot

Kiihdyttämiskeinot viittaavat erilaisiin toimenpiteisiin, joilla pyritään lisäämään taloudellista aktiviteettia ja kasvua. Ne ovat keskeinen osa talouspolitiikkaa, kun tavoitteena on esimerkiksi työllisyyden parantaminen, inflaation hallinta tai velkaantumisen ehkäiseminen. Kiihdyttämiskeinoja voidaan jaotella finanssipolitiikkaan ja rahapolitiikkaan.

Finanssipolitiikan keinoihin kuuluvat valtion menojen lisääminen ja verotuksen alentaminen. Menojen lisääminen voi kohdistua esimerkiksi infrastruktuurihankkeisiin, julkisiin palveluihin tai suoriin tukitoimiin kotitalouksille ja yrityksille. Veronalennukset puolestaan pyrkivät lisäämään kulutusta ja investointeja antamalla ihmisille ja yrityksille enemmän käytettävissä olevia varoja. Finanssipoliittiset toimet voivat kuitenkin johtaa valtionvelan kasvuun.

Rahapolitiikan keinoja toteuttaa keskuspankki. Yleisin rahapoliittinen kiihdytyskeino on ohjauskorkojen laskeminen. Matalammat korot tekevät lainanotosta halvempaa, mikä kannustaa kulutukseen ja investointeihin. Keskuspankki voi myös harjoittaa niin sanottua määrällistä keventämistä, jossa se ostaa markkinoilta arvopapereita lisätäkseen rahan tarjontaa ja pitääkseen pitkät korot matalina.

Kiihdyttämiskeinojen tehokkuus ja sopivuus riippuvat talouden tilanteesta. Niiden käyttöönotto vaatii huolellista harkintaa, sillä väärin ajoitetut tai liian voimakkaat toimet voivat aiheuttaa taloudellista epävakautta, kuten inflaation kiihtymistä tai kuplien muodostumista.