kielivariabeleja

Kielivariabeleja ovat kielitieteessä ja kieliteknologiassa käytettyjä muuttujia, joita ilmenee eri kielissä ja konteksteissa. Ne kuvaavat kieliopillisia, semanttisia tai syntaktisia ominaisuuksia, joiden ilmentyminen ei ole kiinteää vaan muuttuu kielen, dialektin tai tilanteen mukaan. Kielivariabeja käytetään sekä teoreettisessa analyysissä että käytännön sovelluksissa, kuten luonnollisen kielen käsittelyssä ja lokalisaatiossa.

Yleisesti kielivariabeja voidaan tarkastella kieltenvälisen vertailun välineinä sekä pisteinä, joista yhteisen mallin kehittäminen voidaan toteuttaa. Esimerkkejä variabeista ovat sanajärjestyksen tyyppi (esimerkiksi SVO tai SOV kielissä), taivutuksen muodot, subjekti- ja objektiasemien ilmaisun tapa sekä pronominien muodot. Lisäksi variantit voivat koskea artikkeleiden tai määreiden käytön tarvetta sekä ajan, aspektin tai modaalisuuden ilmaisua. Arvot valitaan kielikohtaisen kontekstin perusteella, ja niitä voidaan käyttää joko lähdeanalyysissä tai ohjelmallisessa käsittelyssä.

Käytännön sovelluksissa kielivariabeja varten rakennetaan malleja ja resurssirakenteita, jotka voivat vaihtua kielestä toiseen. Esimerkiksi ohjelmistojen lokalisaatiossa kielivariabeja voidaan käyttää paikkamerkkeinä (placeholders), jotka täyttyvät käännöksessä ja kulttuurisesti sopivilla muodoilla. Luonnollisen kielen prosessoinnissa variabeja käytetään kuvaamaan kielen vaihtelua ja parantamaan kielten välistä ymmärrystä sekä oikeellisuutta.

Kielivariabeleja voidaan nähdä osana suurempaa käsitteistöä kuten kieliopillisia ominaisuuksia ja feature-pareja, joissa ominaisuus ja sen arvo muodostavat parin. Ne auttavat kuvaamaan kieliopillista rakennetta sekä rakentamaan joustavia, monikielisiä järjestelmiä.