kielioppisääntöihin

Kielioppisääntöihin on suomen kielen sana, joka on muodostettu termistä kielioppisäännöt (kieliopin säännöt) illatiivissa monikossa; muoto viittaa suoraan kieliopin sääntöihin tai niiden käsittelyyn. Yleiskielessä sillä voidaan tarkoittaa siirtymistä abstraktiolle tasolle, jossa tarkastellaan kielioppia, tai viittausta oppaaseen, jossa säännöt kuvataan.

Kielioppisäännöt muodostavat kielen rakenteellisen runkorakenteen ja määrittelevät muun muassa sanojen taivutusmuodot, lauseenjäsenet, sanajärjestyksen, lauseenvastikkeet, välimerkkien käytön sekä ortografian periaatteet. Niitä voidaan lähestyä sekä kuvailevasti (kuvaamaan, miten puhujat todellisuudessa käyttävät kieltä) että normatiivisesti (määräämään, miten kieltä tulisi käyttää kirjallisesti tai virallisissa tilanteissa).

Opetuksessa ja kielenhuollossa kielioppisääntöihin perehdytään systemaattisesti, koska ne helpottavat kielenoppimista, tekstin tulkintaa ja viestinnän täsmällisyyttä. Samalla säännöt muuttuvat ajan myötä; äänne-, muoto- ja sanastomuutokset sekä eri murteet ja rekisterit vaikuttavat siihen, miten sääntöjä sovelletaan.

Kieliopillinen tutkimus, kielioppaat, sanakirjat ja kielenhuoltoneuvostot tarjoavat ohjeita ja kuvauksia kielioppisääntöihin. Lisäksi tietokoneavusteinen kielentutkimus hyödyntää sääntöjä muun muassa luonnollisen kielen käsittelyssä ja kieliteknologian sovelluksissa.