kertolaskussa

Kertolaskussa (kertolaskun operaatio) on aritmetiikan peruslaskutoimitus, jossa kaksi lukua tai lauseketta kerrotaan keskenään. Kun lukuja a ja b kerrotaan, tulos on tulo, merkittynä usein a × b tai a · b. Jos konteksti on numeerinen, voidaan kirjoittaa myös pelkästään ab.

Keskeiset ominaisuudet: kertolasku on commutatiivinen (a × b = b × a) ja assosiatiivinen ((a × b) × c = a × (b × c)). Se on myös distributiivinen yhteen ja muiden operaatioiden suhteen: a × (b + c) = a × b + a × c. Numeerisessa laskussa kertolasku laajenee kokonaislukujen, rationaalilukujen, reaalilukujen ja kompleksilukujen seuraksi. Tuloa kutsutaan usein tuloksi, ja tulon arvo riippuu käytetyistä luvuista ja yksiköistä.

Laskuihin liittyy sekä käsin että digitaalisesti suoritettavia menetelmiä: perinteinen pitkäkertolasku, kertolaskujen taulukot (kertotaulukko) sekä erilaiset visuaaliset tai modifioidut menetelmät kuten ruutukierto. Esimerkkejä ovat 7 × 6 = 42 ja 12 × 3 = 36. Q: Käytännön laskussa voidaan tehostaa kertolaskua hyödyntämällä kertomista ja hajauttamista sekä erilaisia algebrallisia tekniikoita.

Kertolaskulla on keskeinen asema perusopetuksessa sekä algebran ja geometrian perusta. Suomessa kertolaskun opetus sisältää sekä kertotaulukon hallinnan että strategioita suurempien lukujen laskemiseen. Lisäksi kertolasku soveltuu pinta-alan laskuun ja erilaisten mittasuhteiden tarkasteluun sekä muissa arkisissa ja teknisissä tehtävissä. Historiallisesti kertolaskun kehitys kuuluu antiikin sivilisaatioiden, arabialaisen numeroinnin ja keskiajan matematiikan vaikutteisiin.