kehonkuvatutkimus

Kehonkuvatutkimus viittaa laajaan joukkoon lääketieteellisiä kuvantamismenetelmiä, joita käytetään tutkimaan kehon sisäisiä rakenteita ja toimintoja. Tavoitteena on auttaa diagnoosin tekemisessä, hoidon suunnittelussa ja seurannassa sekä tutkimuksessa. Erilaisia kehonkuvatutkimusmenetelmiä ovat muun muassa röntgenkuvaus, tietokonetomografia (TT), magneettikuvaus (MK), ultraäänitutkimus ja isotooppitutkimukset.

Röntgenkuvaus käyttää ionisoivaa säteilyä luomaan kuvia kehon sisäisistä rakenteista, erityisesti luista. TT-kuvauksessa röntgensäteitä ja tietokoneohjelmia käytetään poikkileikkauskuvien luomiseen, jotka tarjoavat yksityiskohtaista tietoa pehmytkudoksista ja elimistä. Magneettikuvaus hyödyntää voimakkaita magneettikenttiä ja radiotaajuusimpulsseja tarkkojen kuvien tuottamiseksi ilman ionisoivaa säteilyä, ja se soveltuu erityisesti pehmytkudosten, kuten aivojen ja nivelten, tutkimiseen. Ultraäänitutkimus perustuu korkeataajuisten ääniaaltojen käyttöön reaaliaikaisten kuvien muodostamiseksi, ja se on yleinen obstetriikassa, gynekologiassa ja vatsan alueen tutkimuksissa. Isotooppitutkimuksissa käytetään pieniä määriä radioaktiivisia aineita, jotka havaitsevat elimien toiminnallisia muutoksia.

Kehonkuvatutkimukset ovat olennainen osa modernia terveydenhuoltoa, ja ne auttavat lääkäreitä saamaan arvokasta tietoa potilaan tilasta. Menetelmien valinta riippuu tutkittavasta kohteesta, vaadittavasta tarkkuudesta ja potilaan terveydentilasta. Tutkimusten suorittaminen edellyttää usein erikoistunutta laitteistoa ja koulutettua henkilökuntaa.