kehitysvammaisuuteen

Kehitysvammaisuus, suomeksi myös älyllinen kehitysvammaisuus tai lyhyemmin kehitysvamma, on tila, joka ilmenee merkittävästi alentuneena älyllisenä toimintakykynä ja mukautumiskäyttäytymisen vaikeuksina, jotka alkavat kehityskaudella ennen 18 vuoden ikää. Se ei ole sairaus, vaan pikemminkin pitkäaikainen tila, joka vaikuttaa henkilön elämään.

Älyllisen toimintakyvyn arvioinnissa käytetään usein älykkyysosamäärätestejä, joissa kehitysvammaisilla henkilöillä tulos on tyypillisesti alle 70. Mukautumiskäyttäytyminen viittaa taitoihin, joita tarvitaan arjessa selviytymiseen, kuten kommunikointiin, itsestä huolehtimiseen, sosiaalisiin taitoihin ja turvallisuuteen. Kehitysvammaisuuden syyt voivat olla moninaisia ja ne voivat liittyä geneettisiin tekijöihin, raskauden aikaisiin ongelmiin, synnytysvaurioihin tai varhaislapsuuden sairauksiin tai vammoihin. Joissakin tapauksissa syytä ei kuitenkaan löydetä.

Kehitysvammaisuuden vaikeusaste vaihtelee lievästä vaikeaan, ja se vaikuttaa yksilön kykyyn suoriutua arkielämän tehtävistä eri tavoin. Tukitoimet ja kuntoutus ovat keskeisiä kehitysvammaisen henkilön elämänlaadun parantamiseksi. Nämä voivat sisältää esimerkiksi koulutusta, asumispalveluita, työllistymistukea ja vapaa-ajan toimintaa. Tavoitteena on edistää itsenäisyyttä, osallisuutta ja hyvinvointia.