kaukolämpöverkoissa

Kaukolämpöverkot ovat keskitettyjä lämmitysjärjestelmiä, joissa lämpöä tuotetaan yhdessä tai useammassa voimalaitoksessa ja jaetaan sitten putkiverkoston kautta rakennuksiin. Tämä mahdollistaa tehokkaan ja usein ympäristöystävällisemmän tavan lämmittää useita rakennuksia samanaikaisesti. Kaukolämpöä voidaan tuottaa monenlaisista energialähteistä, kuten ydinvoimasta, biopolttoaineista, fossiilisista polttoaineista tai teollisuuden hukkalämmöstä.

Verkon ydin muodostuu kahdesta pääputkesta: menoputkesta, joka kuljettaa kuumaa vettä voimalaitokselta asiakkaille, ja paluuputkesta, joka tuo käytetyn, hieman viileämmän veden takaisin voimalaitokseen uudelleen lämmitettäväksi. Paineistettu vesi kiertää näissä putkissa ja luovuttaa lämpönsä rakennusten lämmönvaihtimien kautta. Kaukolämpöä käytetään yleisesti asuintaloissa, toimistorakennuksissa ja teollisuuslaitoksissa.

Kaukolämpöverkkojen etuja ovat muun muassa energiatehokkuus, päästöjen vähentyminen verrattuna hajautettuihin lämmitysjärjestelmiin, luotettavuus ja se, että se voi hyödyntää erilaisia ja uusiutuvia energialähteitä. Verkoston rakentaminen vaatii kuitenkin merkittäviä alkuinvestointeja ja huoltoa. Kaukolämpö on yleinen lämmitysmuoto erityisesti Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa.